Vegetarismi on laaja kattokäsite erilaisille kasvikunnan tuotteisiin pohjautuville ruokavalioille ja sen tulkinta vaihtelee ajallisesti ja kulttuurisesti. Vegetarismin historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, ensimmäiset kirjalliset maininnat löytyvät nykyisen Intian alueelta 700-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Siellä Jainismin varhaiset opettajat kuten Parshwanatha ja Mahavira kannattivat tiukkaa veganismia osana dharmaa eli oikeaa polkua.
Intian uskonnoissa perinne on jatkunut näihin päiviin saakka ja Mahatma Gandhin esimerkillä oli aikanaan suuri vaikutus myös länsimaisen vegetarismin suosion kasvuun.
Esimerkkejä vegetarismista löytyy myös muun muassa antiikin Kreikasta, kristillisestä askeettisuudesta sekä renesanssin ja valistuksen ajan uudesta ajattelusta. Moderni vegetarismi kehittyi kuitenkin 1800-luvun Englannissa. Maailman ensimmäinen aatteen edistämiseen keskittynyt seura, Vegetarian society perustettiin 1847 Ramsgatessa.
Vegetarismi on siis pitkän historian omaava, globaalisti eri konteksteissa kehittynyt ideologia. Määritelmät ovat usein myös hyvin yksilöllisiä, ja jatkuvasti syntyy uusia sanoja joilla ihmiset kuvaavat ruokavaliotaan. Tarkka rajanveto on usein mahdotonta, mutta käydään seuraavassa läpi joitain yleisiä määritelmiä.
Vegaani, Suomen Vegaaniliiton mukaan, on henkilö joka ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita eikä käytä nahkaa, villaa tai vastaavia eläinperäisiä tuotteita myöskään vaatteissa tai muissa hyödykkeissä.
Vegaanius on siis astetta tiukempi, täsmällisempi käsite kuin vegetarismi tai kasvissyönti. Usein vegaanit välttävät myös hunajan ja sellakan kaltaisia hyönteisistä saatuja tuotteita. Siinä missä osa kasvisruokavalioista tähtää ensisijaisesti positiivisiin terveysvaikutuksiin, ovat veganismissa eläinten oikeudet korostuneesti esillä.
Tiukka vegaanius vaatii jonkin verran perehtymistä ravitsemukseen jotta sitä voi noudattaa pitkäjänteisesti. Myös erilaiset lisäravinteet ovat yleensä tarpeen.
Plant-based diet ei suoraan käänny kasvissyönniksi, joka on Suomessa yleiskäsite. Sen sijaan uudehko termi plant based tarkoittaa että ruokavalio koostuu vain tuoreista, mahdollisimman vähän prosessoiduista kasvikunnan tuotteista. Esimerkiksi öljyjä tai erilaisia lihankorvikkeita ei käytetä.
Lakto-ovo vegetarismi ja pescetarismi tai pescovegetarismi sekä näiden eri yhdistelmät kuvaavat sallivampaa ruokavaliota, johon kuuluvat vaihtelevasti maitotuotteet (lakto), munat (ovo) ja kalat sekä muut merenelävät (pesce). Tiukemman linjan kannattajat eivät välttämättä pidä näitä vegetarismina lainkaan.
Fleksaaminen ja vähentäminen on ollut pinnalla viime vuosina. Näillä termeillä tarkoitetaan sekasyöntiä jossa etenkin punaisen lihan kulutusta vähennetään. Ilmiön taustalla on kasvava huoli ilmastonmuutoksesta ja lihantuotannon ekologisista vaikutuksista, yksilöiden kohdalla myös terveystekijät. Fleksaaja ei siis periaatteellisesti vastusta lihansyöntiä, mutta uskoo että sillä on haittavaikutuksia joita tulisi vähentää kuin vaikkapa tarpeetonta yksityisautoilua.
Nimensä mukaisesti kyseessä on hyvin joustava ruokavalio. Yksille se merkitsee kasvisvaihtoehtoa silloin tällöin, toisille lihaa hyvin harvoin, vaikkapa ainoastaan joulupöydässä. Yksi tunnettu fleksaaja on presidentti Sauli Niinistö, joka on ilmoittanut syövänsä punaista lihaa vain noin kerran viikossa.
Vähentämistä on toteutettu käytännössä lisäämällä kouluihin, varuskuntiin ja työpaikkaruokaloihin kasvisruokapäiviä.
Sipsi-kalja-veganismi/vegetarismi. Yleensä kasvipohjaisen ruokavalion valintaan vaikuttavat eettisten ja ekologisten kysymysten lisäksi sen terveysvaikutukset. Moni tutkii hyvinkin tarkkaan ravintosisältöjä, ja erilaiset superfoodit ovat myös suuressa suosiossa. Sipsi-kalja porukka viittaa tälle kintaalla ja syö enimmäkseen niin sanottua roskaruokaa, tosin ilman lihaa. Tarve tälle on huomattu myös markkinoilla, ja useimmat pikaruokalat ovat kasvattaneet kasvisvaihtoehtojen määrää.
Positiivista sipsi-kaljoittelussa on veganismin jokseenkin tiukkapipoisen imagon tuulettelu. Liian yksipuolisena vähäravinteinen ruokavalio voi kuitenkin johtaa myös puutetiloihin.